Mieli

Minä tiedostaa mielen avulla. Maallinen mieli pitää hallita, mutta korkeampi mieli pitää kutsua, ottaa huomioon. Maallinen mieli näkee asiat persoonan, oman edun kannalta, mutta korkeampi minä katsoo asioita epäitsekkäästi, kokonaisuuden näkökulmalta, esimerkiksi maallinen minä kysyy, mitä hyötyy on jostakin asiasta ja korkeampi minä kysyy, kuinka voi auttaa muita. Jokaisella ihmisellä on oma maallinen mielensä, oma järkeilynsä. Tämän vuoksi jokainen kokee olevansa oikeassa omien ajatuksiensa ja pyrkimyksiensä näkökulmalta. Jotakin yksityiskohtaa korostamalla kaikki pitävät itseään aina oikeassa olevina, rehellisinä ja totuudellisina.

Ihmistä voidaan tarkastella mekaanisesti, kehollisena rakenteena. Toisenlainen lähestymistapa on nähdä ihminen kemiallisena, nestemäisenä rakenteena. Kolmas tapa on tarkastella ihmistä sähköisenä olentona, jossa on sähkökenttiä, sähkövirtoja ja sähkömagneettista säteilyä. Itse asiassa jokainen solutoiminta ihmisessä perustuu sähköisiin tapahtumiin. Neljäs tapa tarkastella ihmistä on tämän ajattelu ja havainnoiminen. Ihminen elää elämänsä nimenomaisesti ajatuksissa, tunteissa, vaikutelmissa ja mielikuvissa. Puhutaan mistä tahansa aistijärjestelmästä, hermoimpulssi aiheuttaa aivoissa ärsytyksen, josta seuraa ajatus, mielikuva, tunne tai vaikutelma, mikä havainnoidaan ja mikä rekisteröityy aivoihin, muistikeskukseen.

Kun ihminen ajattelee mielessään, niin myös tällöin ajatukset rekisteröityvät aivoihin. Toisinaan henkisissä kirjoissa tuodaan esiin näkemys, että ajattelu tapahtuisi osittain aivojen ulkopuolella ja aivot olisi lähinnä muistikeskus sekä kehon toimintojen ylläpitäjä, ”tietokonekeskus”. Kaikki (kymmenet, ehkä sadat miljoonat ihmiset), jotka ovat kokeneet kehosta irtautumisen, ovat yhteneväisesti kiinnittäneet huomiota tähän maallisesta mielestä aivan käsittämättömään asiaan, että ajattelu sujuu hyvin kehon ulkopuolellakin.

Voidaan puhua maallisesta mielestä ja korkeammasta mielestä. Ihmisen mieli on kahden vastakkaisen voiman välissä, toinen voima vetää maahan, maallisuuteen, haluihin, itsekkyyteen ja toinen voima on Hengen kutsu, iloon, rakkauteen ja korkeampaan elämänymmärrykseen. Ihmisen havaintokyky ja ymmärrys lisääntyvät, kun aivot kykenevät ”valaistumaan” sielun, korkeamman minän johdatuksessa mielen kautta. Tällöin ihmisyys, rakkaudellinen viisaus ja henkiset vivahteet, erityisesti intuitio pääsevät enemmän ja enemmän esille. Korkeampi minä henkisenä johdattajana aiheuttaa aivoissa mielikuvia, virikkeitä, visioita, unia, pyrkimyksiä ja tunteita. Tunteissa korostuu rakkaus ja ylevyys. Intuitiota ei ilmeisesti ole mahdollista saada maallisiin henkilökohtaisiin, persoonaa korostaviin asioihin.

Symbolisesti voidaan kuvata maallisen ja korkeamman minän suhdetta prosenttilukuna. Kielteisyys, vihamielisyys, voimakkaat ajatustottumukset, maalliset takertumiset ja erityisesti anteeksi antamattomuus tekevät henkisiä esteitä ja ilmeisesti korkeamman minän johdatus ei pääse minän tietoisuuteen kielteisen ajattelun esteiden läpi.

Uskontoon liittyvässä henkisessä kehitysprosessissa on aluksi käskyjä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Tämän jälkeen korostuu oikean ja väärän erottaminen. Tämä puoli on aikaan ja kulttuuriin sidottu. Vuosisatojen aikana kristityissäkin valtioissa on moneen asiaan suhtautumistapa täysin muuttunut, kuten esimerkiksi orjuuteen. Seuraavassa kehitysvaiheessa ihmisen pitäisi ottaa huomioon kokonaisuus, yhteinen hyvä sekä miettiä rakkautta ja epäitsekkyyttä valintatilanteissa.

Ihmisen todellisuus on siinä, mitä ajattelee, havaitsee tai kiinnittää huomiota. Omat ajatukset puolestaan vaikuttavat aivan keskeisesti mitä havainnoidaan. Jokaisella ihmisellä on oma maallinen todellisuutensa, maallinen mielensä. Mieli avaa tai sulkee ”sydämen”. Toinen ihminen elää elämänsä keskittyen vain maallisiin yksityiskohtiin, toinen löytää, tiedostaa, kokee lisäksi maallisen ”verhon” taakse kätkeytyvän Hengen, Luojan läsnäolon, oman sisäisen henkissielullisen puolen.

Ajatus on energiaa, mitä enemmän jotakin ajattelee, sitä todellisemmaksi tämä tulee. Ajatus luotuna pyrkii toteutumaan. Ajatuksia tulee ja menee, mutta ajateltuna se tulee todelliseksi, konkretisoituu. Joka kerran samaa ajatusta miettiessä se voimistuu ja päinvastaisesti ajattelematta vähitellen heikkenee. Mieleen mahtuu kerralla vain yksi ajatus. Vapaan tahdon mukaisesti ihminen voi valita mielensä todellisuudeksi jonkin pienen yksityiskohdan, esimerkiksi paperinpalasen tai myös Luojan läsnäolon.

Henkiset mestarit systemaattisesti korostavat mielen puhtauden tärkeyttä, ajatuksien tarkkailua. Pekka Ervast kirjassaan ”Ajatuksen ja Käden Parantava Voima” (Ruusu-Risti, 1980) kirjoittaa seuraavasti: ”Mutta ajatushan juuri on todellisuus näkymättömässä maailmassa. On olemassa näkymätöntä astraalisubstanssia, johon kaikki ajatukset pukeutuvat. Jokaisella ajatuksella on oma elämänsä, jokainen ajatus, joka erkanee ihmisen organismista näkymättömään maailmaan, pukeutuu omaan muotoonsa”. Pekka Ervast korostaa, että telepaattisessa eli kaukovaikutuksessa lähtee ajatusolio toisesta ihmisestä toiseen. (Huomaa suomalaisessa kansanperinteessä oleva käsite kielteisestä ajatusvaikutuksesta, ”pahan silmä”.)

Neale Walsch kirjassaan ”Uusi Ilmestyskirja” (WSOY, 2004) välitti tiedon, että ihminen voi nähdä aivot ja tietää tämän vuoksi niiden olemassaolon. Sen sijaan mieltä ei voi nähdä eikä kosketella. Tämän vuoksi ihminen ei voi olla varma sen olemassaolosta. ”Aivot on mieli aineellistuneena.”

Neale Walsch on kuudessa suomenkielisessä kirjassaan noin 2000 sivulla käsitellyt Luojan ja ihmisen suhdetta korostaen, että Jumalaa ei voi erottaa elämästä ja vastaavasti elämää ei voi erottaa Jumalasta. Jumaluus on kätkössä sydämen, sielun ja mielen syvimmissä sopukoissa. Se löytyy sieltä ja se voidaan kokea aitona ja täydellisesti vain siellä, ei jonkun muun ihmisen, paikan tai olion kautta.

MAALLINEN MIELI on oman olemuksensa mukaisesti ulospäin suuntautunut (vastakohta on meditatiivinen tila) heijastaen ulkopuolista maailmaa. Mieli on muodostunut omien aistijärjestelmien havainnoista, tunteista, kokemuksista, ajatuksista, myös muiden odotuksista. Maallisen mielen olemukseen liittyy luonnostaan järkeily, yksityiskohdat ja todistelu. Mitä enemmän on todisteita ja todistelua, sitä enemmän se haluaa niitä lisää. Tähän liittyy usein inhimillinen ongelma, kun on paljon todisteita, suurinta huomiota saakin usein kaikkein arveluttavin todiste, pienet yksityiskohdat. Maallinen mieli on kuin suodatin, joka kehosta, ajatuksista, tunteista sekä ympäristön mielikuvatulvasta valikoi ihmiselle käyttökelpoisen aineksen. Aivot on kuin tietokonejärjestelmä, joka palauttaa mieleen ajatukseen tai tapahtumaan liittyvät vanhat yhtymäkohdat. Periaatteessa on mahdollista palauttaa mieleen, mikä tahansa ajatus, mitä ihminen on ajatellut, varsinkin jos ajatus liittyy johonkin tunnekokemukseen.

Maalliselle mielelle on tyypillistä suhteellisuustajun puute. Jokin pienen pieni asia voi antaa maalliselle mielelle ”oikeutuksen” erikoisiin johtopäätöksiin. Jos esimerkiksi pappi on käyttäytynyt sopimattomasti, tätä on voitu käyttää perusteena uskon hylkäämiseen. Toisen rodun edustajan huono käytös voi antaa omasta mielestä hyvän perusteen kielteiseen suhtautumiseen koko rotuun jne.

Persoona on minäkuva, sosiaalinen naamio ja roolihahmo. Persoona tarkoitti antiikin Kreikassa näyttelijän naamiota. Minäkuva lähtee näkökulmasta, että olet vain yksilö. Tämä pyrkii erilaisilla psykologilla torjuntamekanismeilla puolustautumaan ”vieraita” ajatuksia vastaan. Varsinkin oma alitajunta on torjuttu. Tämän vuoksi alitajunta (psykologiassa), sisäinen ohjaus joutuu käyttämään symboleita päästäkseen torjunnan läpi. Unet kertovat, usein symbolisesti, kuinka totuus näkee ihmisen. (Huomaa unessa alastomuus on myönteinen piirre, ei ole peitettävää, ei tarvitse naamioitua.) Kuvaannollisesti voisi sanoa, mitä raskaampi on maallisen mielen värähtely, sitä enemmän tietoisuus laskee ja vastaavasti erillisyys lisääntyy.

Maalliselle mielelle on tyypillistä kaiken aikaa vertailla, korostaa paremmuutta, pyrkiä erottelemaan, kiinnittää huomiota yksityiskohtiin kokonaisuuden kustannuksella. Tällä tavalla maallista mieltä on myös helppo harhauttaakin, kun kiinnitetään huomio johonkin pikkuasiaan kokonaisuuden sijasta. Toisaalta maallinen mieli joutuu helposti hämmennyksiin suuren kokonaisuuden edessä, esimerkiksi jos jotakin syytetään Jumalan tahdon, kirkon, kommunistisen puolueen, isänmaan edun vastustamisesta jne.

Maallinen mieli pitää itsekkyyttä ja omaneduntavoittelua luonnollisena ja järkevänä, mutta maalliselta mieleltä usein puuttuu suhteellisuuden taju. Jos on jotakin paljon, miksi sitä ei voisi olla vieläkin enemmän.

Ihminen pitää yleensä totena, minkä uskoo olevan totta. Ihmisen on vaikeata pitää totena asiaa, mitä ei halua uskoa todeksi. Omasta mielestä (vanhojen ajatuksien perusteella) omat ajatukset ovat oikeita, oman järjen mukaisia. Uutta ajatusta pidetään helposti vääränä, totuudenvastaisena.

Carl G. Jung ”Symbolit Piilotajunnan kieli” (Otava, 2003) ihmisolemuksen psykologisena tutkijana löysi useita yhtymäkohtia ihmisen henkissielullisesta puolesta tuoden esiin mm. kahden mielen, persoonallisuuden läsnäoloa samassa yksilössä. Tämä asia Jungin mukaan voidaan koska tahansa ja missä tahansa todentaa. Carl G. Jungin mukaan suuresta alkuperäisestä mielestä on muodostunut pieni inhimillinen mieli. Tähän liittyy usein symbolinen kuvaus ihmisen mielestä vesipisarana meressä. Tätä alkuperäistä mieltä maallinen mieli ei muista ja tähän liittyy pelko lähestyä sitä. Henkisesti vivahtavankin se yleensä torjuu maallisen älyn, järjen ja logiikan vastaisena.

On tärkeätä ymmärtää uniin, enneuniin ja elämään liittyvä oma johdatus, vaikka maallinen mieli ei useinkaan tätä puolta arvosta. Carl G. Jungin mukaan psyyke on enemmän kuin tietoisuus. Se ei siis tule maalliseen elämään tyhjänä ja on enemmän kuin mitä yksilö oppii oman kokemuksen kautta. Ihmisellä voi olla unia, näkyjä, ajatuksia, ennalta tietämistä, joiden aiheuttajaa ei voida löytää. Ajatuksillaan ja valinnoillaan tietoinen minä avaa tai sulkee ”sydämen”. Hiljaisuudessa keskittyminen, meditaatio on päinvastainen tila maallisen mielen ulospäin suuntautuvalle toiminnalle. Uskonnollisessa merkityksessä ihminen virittäytyy silloin henkisyyteen, Luojan läsnäoloon. Avataara Amma korostaa opetuksissaan, että henkisyys voidaan kokea vain tyyneydessä ja hiljaisuudessa. Tällöin on kyse hetkeksi kaiken ulkomaailmasta kerätyn tiedon poisjättämisestä.

Rudolf Steiner korosti, että jokaisessa ihmisessä on piilevänä korkeampi ihminen. Tämän voi vain ihminen itse herättää aktiiviseksi. Jung painotti, että sisäinen itse voi tulla yksilön elämän aikana esiin vain vähäisesti pelkkänä synnynnäisenä mahdollisuutena tai suuresti riippuen onko maallinen minä halukas kuuntelemaan sisäisen itsen viestejä. Neale Walsch kirjassaan ”Uusi Ilmestyskirja” (WSOY, 2004) välitti tietona: ”Teillä on sisäinen ohjausjärjestelmä, josta voitte käyttää mitä nimitystä tahansa – intuitio, aavistus, varmuus tai ”tunne luissa ja ytimissä” – ettekä voi kieltää sen olemassaoloa. Se on suurempi tietoisuus. Se on varmuuden tunne. Ja mitä enemmän luotatte siihen, sitä paremmin tiedätte voivanne luottaa siihen.”

Avataara Amma suosittelee, että ihminen ajattelisi jatkuvasti Jumalaansa tai mestariansa ja tekisi kaikki Hänen kanssaan ja Hänelle ollen vain Luojan välikappale takertumatta mihinkään tulokseen. Äiti Amma lisäksi korostaa, että Luoja on sisä- ja ulkopuolella, kaikkitietävä ja kaikkivoipa, kaikkialla läsnä oleva. Jos ihminen lähestyy Luojaansa yhden askeleen, Tämä lähestyy ihmistä 100 askelta. Ihmisen pitäisi pyrkiä oppimaan tuntemaan Luojan läsnäolon, rakkauden, myötätunnon ja armon.

Ihmisen olisi hyvä aina välillä ajatella, mitä haluaa olla, tehdä ja saada. Neale Walsch kanavoi neuvoksi pitämään korkeinta ajatusta aina mielessään. Luomuksistaan ihmisen pitäisi olla kiitollinen, siunata niitä. Jos ei nauti luomisestaan, pitäisi vaihtaa ajatus, sana ja teko. Pitäisi pyrkiä Luojan läsnäolon tiedostamiseen. Ihmisen pitäisi olla rehellinen ja totuudellinen, etsiä jumaluutta ja toimia rakkaudellisesti. Jokainen hetki pitäisi käyttää korkeimman ajatuksen, sanan sanomisen ja teon tekemiseen. Joka päivä pitäisi varata hetki meditaatiolle, virittäytyä Hengen kokemukselle.

Jungin mukaan tämä sisäinen itse on säätelevä keskus. Sisäinen itse liittyy jollakin tavalla koko maailmaan sekä sisäiseen että ulkoiseen. Se on olemukseltaan läsnä oleva, muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta. Henkisissä kirjoissa suoran yhteyden saamista sisäisen itseen (muita samaa tarkoittavia nimityksiä: Luoja, Itse, Kristus, monadi, Jumalan kipinä, Henki, Jumala) sanotaan taivasyhteydeksi, valaistumiseksi, idänuskonnoissa samadhiksi. Helena Blavatsky kirjassaan ”hunnuton Isis Teolologia osa 1” kirjoitti samadhista seuraavasti: ”henki, joka saavuttaa tämän tilan, tulee osa yhtenäisestä kokonaisuudesta, mutta tästä huolimatta se ei koskaan menetä yksilöllisyyttään”. Neale Walsch kirjassaan ”Yhteys Jumalaan” (WSOY, 2002) välittää tiedon, että YHTEYDESSÄ JUMALAAN ihminen hetkeksi menettää tajun yksilöllisestä identiteetistä. Ihmistä ympäröi kuvaamattoman ihana autuuden tunne, ennennäkemätön nautinto. Tunnutte yhtyvänne rakkauteen ja olevanne yhtä kaiken kanssa. Tämän jälkeen ihminen ei tyydy enää vähempään.

Toisessa kohdassa Neale Walsch kirjoittaa, että Luoja saattaa ihmisen sielun läheiseen yhteyteen maallisen minän kanssa. Pekka Ervastin kirjassa ”Jeesus Kristus Maailman Vapahtaja” on tässä mielessä mielenkiintoinen yksityiskohta. Pekka Ervast viittaa ”Pistis Sophiaan”, missä kuvataan kuinka Jeesuksen korkeampi minä tulee loistavassa muodossa Marian kotiin ja kysyy: ”Missä on minun veljeni Jeesus?” Maria oli toisessa tajunnantilassa tietoinen, että Jeesusta tuli tapaamaan Jeesuksen korkeampi minä. Nämä molemmat nuorukaiset nähtyään toisensa huusivat molemmat: ”veljeni” ja syleilivät toisiaan. Ja Maria näki, kuinka he sulautuivat yhteen. Jeesuksessa (Pekka Ervastin mukaan) tapahtui se vihkimys, että persoonallinen ja korkeampi minä yhtyivät ja hänellä oli vain yksi minä. Tämä Pekka Ervastin mukaan selitti, miksi Jeesus oli viisas keskusteltuaan nuorena temppelissä kirjanoppineiden kanssa.

Kun Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen, niin Pekka Ervastin mukaan jotakin ihmeellistä laskeutui Jeesukseen. Jeesus itse sen näki ja samalla kuuli äänen: ”Tämä on minun rakas poikani, jonka minä olen tänään synnyttänyt”, Jeesus Kristuksesta tuli Pekka Ervastin mukaan Kosmillinen Kristus, Jumalan poika tuli häneen ja hän oli tämän tapahtuman jälkeen aivan toinen, uusi olento.

Jung painotti, että ihmisen pitäisi saada yhteys tähän sisäiseen keskukseen kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiota. Ihmisen tulisi siis elää kahdessa tasossa tai maailmassa samanaikaisesti ja seurata niitä vihjeitä ja merkkejä, joita saa ulkoisissa tapahtumissa sekä symboleissa unissa. Jungin mukaan tämä yhteys sisäiseen itseen ei siis tarkoita subjektiivisten ajatusten pohtimista. Ihminen joutuu tavallisen ulkoisen elämän lisäksi jännittävään sisäiseen seikkailuun ja vapautuu kaikista epäilyistä sisäisen itsen suhteen ja kokee suuren onnen ja elämäntarkoituksen.

Oikean ja vasemman aivopuoliskon pitäisi olla tasapainossa. Vasempaan aivopuoliskoon keskittyy kieli, logiikka, tosiasiat, matematiikka, numerot, lukeminen, yksityiskohdat, järjestys ja analyyttisyys. Oikeaan aivopuoliskoon sen sijaan keskittyy mielikuvitus, rytmi, musiikki, kuvat, värien käyttö, kuviot, yleiskäsitys ja intuitio. Koululaitoksessa korostetaan kohtuuttomasti vasenta aivopuoliskoa aktivoivaa toimintaa. Oikea ns. feminiininen aivopuolisko kaipaa aktivoituakseen aivan tietynlaisia harjoituksia, kuten laulua, runoutta, luovalla tavalla jotakin tekemistä, leikkimistä lapsen tai kissanpennun kanssa, liikkumista luonnossa, Luojan etsimistä jne. Todennäköisesti jokin ratkaisu tai keksintö syntyisi paremmin hyvässä luovassa ilmapiirissä kuin stressissä ja pakkoyrittämisellä, jolloin luova oikea aivopuolisko sulkeutuu pois.

Jos ihminen painottaa jatkuvasti samoja ajatuskuvioita, niin nämä ajatuskuviot voivat tulla kaiken tukkivaksi esteeksi. Jos ajatellaan ääriesimerkkinä uskonnollista, tieteellistä tai poliittista fanaattisuutta, niin on helppo kuvitella kuinka ajatukset ovat muodostuneet kuin teräskilveksi (esimerkkinä lähihistoriassa ideologiset väittelyt kommunismin ja vapaan kilpailun kannattajien välillä. Kaikki pitivät itsestään selvänä, ettei kumpikaan puoli antanut missään asiassa periksi).

Jokin ajatustapa useita kertoja toistuneena tietyllä tavalla konkretisoituu. Ihmisen pitäisi hallita mieltään, mutta ajatustottumukset voivat olla niin voimakaita, ettei ihminen pysty vastustamaan niitä. Ajatustottumukset voivat olla kuin ”musta teräskuori”. Ihminen voi luoda huomaamattaan omilla ajatuksillaan itselleen mielen ajatusvankilan. Tällöin voi olla vaara, että luova, feminiininen, vasen aivopuolisko ei pääse maallisen mielen ajatusmuurin läpi ilmentämään olemustaan, esimerkiksi intuitiota, rakkautta, iloa, luonnonkauneutta jne. Olisi tärkeätä saada oikea ja vasen aivopuolisko tasapainoiseen toimintaan, puhutaan kuvaannollisesti feminiinisen ja maskuliinisen puolien tasapainosta, jolloin ihmisyyden olemukseen liittyisi enemmän ja enemmän rakkaudellista viisautta, ihmisyyttä, kauneutta, elämän ykseyden ymmärtämistä.

Jung toi esiin käsityksensä, että ihmisen alitajunta on yhtä laaja kuin maailmankaikkeus. Kirjassaan ”Uusi Ilmestyskirja” Walsch kanavoi: ”Te ette ole yhtä kuin ruumiinne. Olette rajattomia ja äärettömiä.” ”Voitte saavuttaa minkä tahansa haluamanne sisäisen olotilan yksinkertaisesti päättämällä ja kutsumalla sen esiin. Tällä hetkellä useimmat olotilanne ovat reaktioita.”

Ihmisen keskeinen ongelma on valita mielensä todellisuus. Varsinkin meidän aikanamme informaatiotulva on valtava ja helposti mitättömät pikkuasiat voivat tulla ihmiselle tärkeiksi. Henkissielulliselta näkökulmalta katsottuna ihmisellä on myös valintatilanteita pikkuasioiden ja Luojan välillä. Henkiset kirjat toistuvasti korostavat, että päivittäinen hiljentyminen tai meditaatio on mitä arvokkainta ihmisen itsensä kannalta.

Halut ja kiintymys tekoon ja sen tuloksiin vahvistavat mieltä uusilla ajatuksilla ja haluilla. Kun halu estyy, ihmisessä syntyy helposti vihantunteita ja tätä kautta reaktiomalleja, ehdollistumia. Tietty tunnetilanne laukaisen vanhoja muistikuvia. Neale Walsch kirjassa ”Keskusteluja Jumalan kanssa” kanavoi, että pitäisi vain valita, mutta ei haluta. Takertumisen perusolemus on pelko ja turvattomuuden tunne. Kun ihminen takertuu haluamaansa, niin tietyllä tavalla tietoisuus kaventuu ja ihmiseltä voi jäädä huomaamatta sielun kannalta paljon paremmat ratkaisut.

Asioihin joihin ihminen kiinnittää huomiota, tulevat tietyllä tavalla ihmiselle todelliseksi. Mitä enemmän jotakin ajattelee, sitä todellisemmaksi se tulee. Jos esimerkiksi ajattelee olevansa orja (tai hyväksyy toisten käsityksen asiasta), mieli tietokonemaisesti kerää aivoista siihen liittyviä ja kohta toteuttavia ajatuksia. Jos ajattelee olevansa sorrettu, tietyllä tavalla ihminen ”noituu” itsensä sorretuksi. Samalla tavalla jos ajattelee olevansa sairas, aivot alkaa toteuttaa ihmisen käskysanaa. Huomaa ero havainnoimisen ja olemisen välillä, esimerkiksi tuntea vihaa tai olla viha (vihanvallassa). Myönteisemmässä merkityksessä, jos esimerkiksi ajattelee olevansa urheilija, mieli alkaa toteuttaa tehtäväänsä kiinnittämällä huomiota enemmän ja enemmän asiaa edesauttaviin ajatuksiin ja havaintoihin.

Erityisesti Silva-menetelmässä on vuosikymmeniä tuotu esille, kuinka ajatukset mielen kautta välittyvät käskysanoina keholle ja tällä tavalla kielteiset käskysanat ennemmin tai myöhemmin aiheuttavat ongelmia. Ajatukseen liittyy myös tunne ja päinvastoin. Keho heijastaa myös tunteita. Kuvaannollisesti voisi sanoa, että kielteiset ajatukset on kuin ”myrkky”, joka vähitellen tuhoaa ihmistä ja tämän sosiaalista ympäristöä kotona sekä työpaikalla. Jopa muutamassa syöpämuodossa on huomattu psykologinen profiili. Esimerkiksi Boris Aranovich on käsitellyt mielenkiintoisesti ihmisen ajatuksien ja tunteiden terveysvaikutuksia kirjassaan ”Mielelläni Terveeksi” (Unio Mystica, 1998). Tässä hän korostaa havaintojensa pohjalla, että koettu epäoikeudenmukaisuus, tunneloukkaukset, joita ei pystytä purkamaan antamalla anteeksi tai muulla tavalla, olisi yksi tyypillinen syöpää aiheuttava tekijä. Rudolf Steiner jo noin 100 vuotta sitten korosti, että ne ajatukset, joita ihminen luo mielessään jäävät aivan kuin peilistä heijastumaan ihmiseen takaisin. Viha, kostonhalu ja pelko ovat myös voimakkaasti ihmisen voimavaroja kuluttavia.

Jos ihmiselle tulee hetken muistikatko, ihminen ei tiedä kuinka pitäisi reagoida. Vanhat ajatukset kertovat toimintamallin. Ihminen voi etukäteen päättää reaktiotapansa, käyttäytymisensä, jopa tunnereaktionsa jossakin tilanteessa.

Pekka Ervast kirjassaan ”Ajatuksen ja Käden Parantava Voima” jo 80 vuotta sitten kirjoitti M. Coue``n metodista. Tässä itsesuggestiomenetelmässä pitäisi sanoa seuraava lause kaksikymmentä kertaa aamulla ja illalla: ”minä tulen yhä paremmaksi ja paremmaksi joka päivä kaikissa suhteissa”. Hypnoosikokeiden perusteella voidaan sanoa, että kielteisillä ajatuksilla ja mielikuvilla on suora yhteys kehollisiin oireisiin ja ajanmittaan erittäin todennäköisesti kehollisiin sairauksiin, esimerkiksi vihamielisyydellä on selvä yhteys sydänsairauksiin.

Voidaan ajatella, että kaikki on ENERGIAA (tai tietynlaista värähtelyä) ja jokaisella energialla on tietty vastaenergiansa. Henkisissä kirjoissa tuodaan paholainen esiin usein vastavoimana. Jos ei ole pahaa, niin ei ole hyvääkään. Tietyllä tavalla voi ajatella, että mitä ihminen pelkää, sitä myös jossakin muodossa kutsuu. Ihminen tekee todelliseksi mihinkä kiinnittää huomiota. Jos esimerkiksi pelkää paholaista, niin ihminen muodostaa tästä ja tämän ominaisuuksista tunteen värittämiä ajatuksia. Mitä enemmän ajattelee, sitä todellisemmaksi ja konkreettisemmaksi asia muuttuu.

Henkisissä kirjoissa korostetaan, että ihmisen kohtalona on pahan kohtaaminen, kamppailu itsekkyyttä, ahneutta, himoja ja vihan eri ilmenemismuotoja vastaan. Pekka Ervast korostaa opetuksissaan, että kaikki hyvä on saavutettu voitolla pahaa vastaan. Tästä ihmisessä tapahtuvasta taistelusta käytetään joskus nimitystä jumalallinen ja myös inhimillinen komedia. Jos ajatellaan inhimillistä ahneutta, vallanhimoa, kostonhimoa ja julmuutta, asia muuttuu aivan toisenlaiseksi, jos hyväksyy jälleensyntymisopin. Henkisissä kirjoissa toistuvasti korostetaan kielteisten tapahtumakulkujen, esimerkiksi kostonkierteen katkaisun tärkeyttä, aivan kuin Jeesuskin jo 2000 vuotta sitten korosti.

Takertuminen menneisiin tapahtumiin, tunnekokemuksiin ja mielikuviin voi olla ihmiselle erityisen haitallista, koska tämä vaikuttaa nykyhetken päätöksentekoon. Nykytilanne on aina uusi ja erityisesti vanhat kielteiset mielikuvat vääristävät todellisuutta. Avataara (Äiti, Mother) Amma (avatar liittyy hindulaiseen mestarikäsitteeseen, syntymälahjana on tuonut mukanaan poikkeuksellisen kyvyn olla tahtonsa mukaan maallisessa tai korkeassa henkisessä taivastietoisuudessa) on korostanut, että yksikään vanha tunnehaava ei ole parantunut sitä kaivamalla. Mitä enemmän kaivaa, sitä suuremmaksi tämä tulee, eli ihminen takertuu kielteisiin ajatuksiin entistä enemmän ja alkaa muodostaa ehdollistumia, mitkä vaikuttavat voimakkaammin ja voimakkaammin nykyhetkeen. Kehollinenkin haava on hyvä tuoda esille ja puhdistaa.

Kehomuisti on mielenkiintoinen yksityiskohta kehollisista oireista. Kielteiset ajatukset, tunteet ja kokemukset voivat heijastua myös kehollisina oireina. Esimerkiksi vyöhyke-, ääni-, musiikkiterapiassa tai kinesiologian harjoituksissa voi tulla mieleen jokin vanha kielteinen tunnekokemus, jonka on voinut unohtaa. Tämän jälkeen kehollinen oire voi jäädä pysyvästi pois, kuvaannollisesti aivan kuin sielu yrittäisi työntää sinne kuulumatonta päivätietoisuuteen käsittelyä varten.

Kielteiset tunnekokemukset, loukkaukset ja epäoikeudenmukaiset kohtelut jäävät vaikuttamaan kielteisinä energioina ihmisen alitajuntaan ”myrkyn” tapaisesti. Lääketiede on vähätellyt näitä tunnekokemuksia, vasta nyt aletaan korostaa vihamielisyyden, surun, ahdistuksen, pelon, stressin ja epäoikeudenmukaisuuden haitallisia vaikutuksia. Aikaisemmin korostettiin, että tällaisista johtuvat kehollisetkin oireet olisivat pelkästään psykosomaattisia, viattomia ja vaarattomia. Vaihtoehtolääketiede on kymmeniä vuosia pyrkinyt erilaisin keinoin ja erilaisilla ammatillisilla taidoilla juuri näitä oireita hoitamaan.

Esimerkiksi kielteinen tunnekokemus voi olla maallista mieltä (persoonaa, egoa) kovastikin satuttava ”tunnehaava”. Ihminen itse antaa asioille kuitenkin niiden merkityksen joko tietoisesti tai vähemmän tietoisesti, esimerkiksi sama loukkaukseksi tarkoitettu sana tai epäoikeudenmukaisuus voi toiselle olla vain olankohautuksen arvoinen asia ja toiselle vuosikymmeniä kestävä elämää pilaava loukkaus, kielteinen ”tunnehaava”. Joskus ihminen miettii vuosikausia tunnevammaansa, jota toinen ei ole edes huomannut aiheuttaneensa. Jokaisella ihmisellä on käytössä vain rajallinen määrä energiaa, kielteiset tunne-energiat kuluttavat juuri tätä kaikkein tärkeintä voimavaraa. Niiden purkaminen on mitä tärkeintä, pelkkä ajatteleminen ei riitä. Enemmän ja enemmän on tutkimuksia, joissa voidaan löytää yhteys sairauksien ja kielteisten, käsittelemättömien tunnekokemuksien välillä, jopa joissakin syöpämuodoissa on löydetty psykologinen profiili, syy-yhteys.

Ajatus ajateltuna joka kerta voimistuu, tulee entistä todellisemmaksi ja kiinnittää mielen entistä voimakkaammin ajatuskohteeseen. Tunnevamma täytyy saada tavalla tai toisella sanottua tai kirjoitettua ennen kuin sitä voi käsitellä, purkaa. Pelkkä ajattelu ei riitä. Joskus riittää, että puhuu jollekin, ääneen itsekseen tai kirjoittaa harmituksensa paperille, jonka hävittää. Huumori ja leikillisyyskin itseään kohtaan on joskus avuksi. Ammattiauttajan (suositeltavin olisi psykoterapeuttisen lisäkoulutuksen saanut psykologi) apua usein tarvitaan, jos oireet ovat elämää haittaavia tai syytä ei pystytä tiedostamaan. Joskus psyykkistä rakennetta pitää vahvistaa ennen kuin ihminen pystyy käsittelemään kielteisiä kokemuksiaan.

Kirkkouskonnoissa usein korostetaan ihmisen arvottomuutta, syntisyyttä, syyllisyyttä, pelkoja. Ihmisiä on hallittu jopa iankaikkisen kadotuksen uhkailulla. Jos ihminen ei rakasta itseään, ei pysty rakastamaan muitakaan. Jos vihaa ja halveksii itseään, sitä samaa tekee muillekin. Jos pelkää, pelot siirretään muille. Jos luo ajatuksia surkeudestaan, huomaamattaan ”noituu” itsensä kielteisillä asioilla. Mitä enemmän ajattelee kielteistä, sitä todellisemmaksi se tulee, lopulta rupeaa näkemään tällaisia piirteitä muissakin. Jos ihminen vihaa ja inhoaa itseään, samalla viedään ihmiseltä kyky myötätuntoiseen ja rakkaudelliseen elämään. Jeesuksen ohje, että muita pitäisi rakastaa kuin itseään, vesittyy väärillä ajatuksilla. Jeesuksella oli selvä ohje: ”Että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa…Olkaa siis täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” (Matt.5:45-48) ja tehkää toisille, mitä haluatte tehtävän itsellenne.

Uskonnollisesti voidaan ajatella, että ihmisen ympärillä on valkoisia ja mustia enkeleitä. Vapaan tahdon mukaisesti ihmiset pyytävät näitä avukseen. Tunne kertoo kumman palvelukset ovat käytössä. Enkeleitä käsittelevistä kirjoista yksi tunnetuimpia on Elizabeth Clare Prophetin kirja ”Kuinka työskennellä Enkeleiden kanssa” (kustantaja Lumina Ay, 1998). Kirja sisältää erikoisuutena useita kutsusanoja valkoisille enkeleille. Esimerkiksi mustille, pimeyden enkeleille suositellaan seuraavaa: ”Jumalan nimeen, Minä Olen joka minä olen, arkkienkeli Chamuelin nimeen kadotkaa antirakkauden voimat”.

Maallisessa mielessä ajatukset tietyllä tavalla personoituvat. Kun ihminen alkaa huomioida omia sisäisiä osapersoonallisuuksien viestejä, niin välittömästi alkaa oma itsetuntemus lisääntyä ja mahdollinen muutosprosessi voi alkaa. Jokaisen henkisesti terveen olisi tärkeätä oppia tuntemaan omaa persoonallisuutensa olemusta. Erilaisia menetelmiä on useita. Tämä ei kuitenkaan sovi mielenterveyspotilaille, koska heillä voi olla erittäin huono ajatuksien ja tunteiden kestokyky.

Voice dialogue –itsetuntemusmenetelmässä osapersoona toimii yhteistyössä muiden osapersoonien kanssa. Ihminen ei ole yleensä niistä tietoinen, esimerkiksi osapersoonana Suojelija-kontrolloija suojelee ihmisen haavoittuvia puolia. Järkiminä pyrkii ratkaisemaan asiat järjen ja ajattelun avulla. Miellyttäjä miellyttää ja ottaa muiden toiveet huomioon. Perfektionisti pyrkii kaikessa täydellisyyteen. Patistaja huolehtii rutiineista. Sisäinen kriitikko moittii, jos ei ole tullut toimittua sääntöjen mukaan. Kuitenkin jos joku osapersoona saa ylivallan, niin elämä kapeutuu. Tällaiset osapersoonat jokainen löytää itsestään erilaisin painotuksin.

Erityisen syrjittyjä ovat sisäiset lapset; Haavoittuva, Leikkivä ja Taianomainen lapsi. Näihin liittyvät luovuus ja herkät tunteet, mitkä ovat inhimillisessä elämässä aivan keskeistä. Tästä itsetuntemusmenetelmästä löytyy enemmän Internetistä osoittesta http://www.voicedialogue.fi

Jo 100 vuotta sitten Rudolf Steiner painotti, että ihmisen ajattelemat ajatukset jäävät ihmisen ympärille kuin PEILIKUVANA. Ihmisen ajatukset ja halut voivat, Rudolf Steinerin mukaan, näkyä joskus jonkinlaisena hahmona. Nämä ihmisen ajatusmuodostumat voivat olla hyvin pelottaviakin, vaikka ovatkin vain omia ajatuksia. Ihmisen pitäisi tarkasti seurata, mitä ajatuksia mielessään vaalii.

Persoonallisuuden pimeä, kielteiseksi koettu puoli jää yleensä tiedostamattomaksi. Tämä tietoisen mielen kannalta kuitenkin aina läsnä olevat pyrkimykset muodostavat ns. ”VARJON” (doppelgänger), anti-ihmisen, demonin (demonisanan voidaan ajatella myös tarkoittavan ihmisen kielteisten ajatuksien personoitumaa).

Helena Blavatsky kirjoitti kirjassa ”Hiljaisuuden Ääni” sata vuotta sitten: ”Taistele likaisten ajastustesi kanssa ennen kuin ne voittavat sinut. Tee niille mitä ne tahtovat tehdä sinulle, sillä jos säästät niitä ja ne saavat juurtua ja kasvaa niin tiedä, että nämä ajatukset sinut voittavat ja tappavat. Ole varuillasi oppilas, älä salli edes niiden varjon lähestyä sinua. Sillä se kasvaa ja varttuu koossa ja voimassa ja siten tuo pimeyden peikko ottaa olemuksesi haltuunsa ennen kuin vielä olet tullut oikein selville mustan hirviön läsnäolosta.”

Ihmisen pitäisi päästä tasapainoon ja sovintoon omien tuhoavien voimien kanssa, näihin sisältyy myös suuri voimavara, olisi hallittava ”lohikäärmeensä”. Unessa ilmenee samana sukupuolena, personoituneessa muodossa ja kielteisesti esiintyen.

HS:n kuukausiliitteessä (lokakuu 2003) oli artikkeli sosiaalipsykologian professori Antti Eskolasta. Tässä viitataan Eskolan kirjaan, jossa kertoi yllättävän kuvauksen: ”Sitten eräänä yönä hän havahtui unestaan. Ovensuussa seisoi joku. Tajusin hetkessä, että se oli Paha. Eskola hyytyi pelosta. Olento tuli häntä kohti. Hän yritti torjua sitä, se pysähtyikin ja liukeni sitten pois. Siitä, että Paha oli minulle olennoitunut, olin täysin varma”. Huomaa myös kirjallisuudessa Rudolf Steinerin, Martin Lutherin, Johann Goethen omat henkilökohtaiset kokemukset.



Maallisen mielen perusongelma on toiminta ilman lopullista päämäärää, kuolemassakin kaikki maalliset päämäärät menettävät merkityksensä. Esimerkiksi rahalla ja omaisuudella ei ole mitään merkitystä, kun sitä on jokin tietty määrä yhteiskunnasta riippuen. Lisäahnehtiminen ei tuo lisäonnea. Maalliseen mieleen liittyy erityisesti suhteellisuustajun puute, esimerkiksi jos 5-6 rikkaalla on samat tulot kuin 200 miljoonalla ihmisellä kehitysmaissa, niin maallinen mieli ei pidä asiaa mitenkään arveluttavana.

Kilpailuyhteiskunnan sivuvaikutuksena automaattisesti tulee pieni määrä voittajia ja suuri määrää häviäjiä, mikä aiheuttaa syrjäytymistä ja monenlaista pahoinvointia yhteiskunnassa. Ykseyden, samaan hiileen puhaltamisen asemasta ihmiset laitetaan kilpailemaan ja usein taistelemaan keskenään. Menestymisen välttämättömyys luo yleistä aggressiivisuutta ja tunnekylmyyttä. ääri-ilmiönä maalliseen mieleen voi liittyä täydellinen itsekkyys, täydellinen välinpitämättömyys muita kohtaan, mikä voi ilmentyä muiden ihmisten, olentojen ja luonnon keinoja kaihtamattomana hyväksi käyttönä. Maallisen mielen erikoiskyky on järkeillä mikä tahansa asia omaksi edukseen tai toisen tappioksi jotakin pientä yksityiskohtaa korostamalla.

Materialismi on kuitenkin olemukseltaan hyvin fanaattinen uskonto. Aineellisuutta yksinomaan palvottaessa automaattisesti kielletään ja torjutaan kaikki omat ja muiden kokemukset, havainnot ja lukemattomat todisteet, mitä osoittavat materialismin harhaopiksi. Kilpailuyhteiskunta tekee ihmisistä salakavalasti tällaisen uskonnon kannattajia tuottamalla tiedotusvälineissä jatkuvasti mielikuvia markkinatalouden ”ihanneihmisistä”. Ihaillaan, palvotaan maallista menestystä, rahaa ja omaisuutta tarvittaessa keinoja kaihtamatta, ajatuksella jos ei ole rahaa, niin ei ole mitään. Materialismi on oppi, jossa kuitenkaan ei ole mitään syvempään elämäntarkoitusta. Ihminen etsii siitä peloilleen turvallisuutta, mitä löytyy vain näennäisesti, kukaan ei tiedä elämäntilannettaan vuoden kuluttua, kukaan ei tiedä edes elääkö maallista elämäänsä seuraavana päivänä. Materialismissa kaikki on sattuman oikkuilua, ihminenkin on pelkästään solujoukkioita (esim. tarvitaan voimakasta uskoa, jos uskoo että rakkaus, myötätunto, intuitio, ennalta tietäminen, musiikki, ”vesilasikoe” ovat sokeiden solujen yhteisiä aineenvaihduntatapahtumia).

Jos tarpeeksi samaistuu materialismiin, niin jossakin vaiheessa elämä voi menettää tarkoitustaan ja ilmentyä itse tuhoisina tai tuhoavina ajatuksina. Materialismiin kuten muihinkin ismeihin liittyy poikkeuksellisen usein mielen alkeellisimpien psykologisten puolustuskeinojen käyttöönottoa, nimittäin torjuminen ja kieltäminen. Materialismiin uskomalla ihminen voi jopa kuvitella olevansa järkevä ja tieteellinen sekä samalla huomaamattaan ”noitua” itsensä ajatuksiensa kivimuurihautaan kuten tapahtuu symbolisessa satunäytelmässä ”Prinsessa Ruusunen”.

On kiinnostunut katsomaan asioita yksinomaan persoonallisuuden, oman edun näkökulmalta. Maallinen mieli on erityisen kiinnostunut yksityiskohdista, todistelusta. Olemalla korkeamman mielen vastapari suhtautuu henkisyyteen torjuvasti ja kielteisesti, maallisen järjen vastaisena. Inhimillisessä, maallisessa elämässä kaikella on vastaparinsa, vastavoimansa. Ihmisen pitäisi elää kultaista keskitietä näiden voimien välissä. Toisena voimana on täydellinen itsekkyys, ahneus, vain persoonallisuuden, erillisyyden huomioiminen eli muista täydellinen välinpitämättömyys, yhteiskunnan ja luonnonkin arvo olisi vain omana käyttöhyödykkeenä. Toisena vastavoimana on epäitsekkyys, elämän ykseys, huomaaminen, että kaikki ihmiset ovat toistensa veljiä ja sisaria, rakkaudellisuus, myötätuntoisuus, henkiset arvot, toisten auttaminen, yhteiskunnan ja luonnon huomioiminen yleisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Toisin sanoen aina valintatilanteessa nämä vastakkaiset voimat ovat vetämässä ihmistä erilaisiin ratkaisumalleihin. Oikea ja väärä ovat suhteellisia, ei ole mitta-asteikkoa. Ihminen kuitenkin aina sydämessään tietää, kuinka ihmisenä, inhimillisenä olentona onnistutaan.

Ihmisen todellisuus on omat ajatukset, kokemukset, havainnot. Ihminen ei ole tietoinen muusta todellisuudesta. Omat ajatukset vaikuttavat aivan keskeisesti, mihinkä kiinnittää huomiota, mihinkä hakeutuu, mitä odottaa näkevänsä. Ajateltu ajatus pyrkii toteuttamaan itseään kuin "olio". Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Ihmisen on vaikeata uskoa tai pitää totena asiaa mitä ei halua uskoa. Omat vanhat ajatukset ovat kuin suodatin, mikä hyväksyy ja valikoi vanhojen ajatuksien pohjalta uudet ajatukset ja jopa havainnot. Tämän vuoksi jokainen näkee maailman omien ajatuksiensa, mielikuviensa mukaisesti eli omien värillisten silmälasiensa kautta. Esimerkiksi toinen voi nähdä elämän valoisana, rakkauden ilmentymänä ja toinen voi nähdä kaikkialla pimeyttä, paholaisen erilaisia ilmentymiä. Jokaisella ihmisellä on oma maallinen mielensä, oma järkeilynsä. Tämän vuoksi jokainen kokee olevansa oikeassa omien ajatuksiensa ja pyrkimyksiensä näkökulmalta. Jotakin yksityiskohtaa korostamalla kaikki pitävät itseään aina oikeassa olevina, rehellisinä ja totuudellisina.

Mieli on ilman omaa päämäärää aivan kuin auto tai tietokone ilman ohjaajaa. Mieli on täynnä ajatuksia ja muistoja, himotkin ovat mielentila. Periaatteessa jopa yksi ainoa ajatus voi vangita mielen kaikilta muilta ajatuksilta. Tällainen ajatus omistaisi mielen ja todellisuudessa ihmisenkin. Tarvitaan joku ohjaamaan mieltä, minätietoisuus. Mitä parempi yhteys on korkeampaan minään, sisäiseen itseen, niin sitä kirkkaampaa, valoisampaa on, sitä parempi on ihmisen ymmärrys elämästä, omasta osuudesta siinä, tietoisuus. Ajatukset eivät saisi sitoa ihmistä ennakkokäsityksiin, silloin ajatukset estäisivät tietoisuutta, elämän, totuuden, oman kokemuksen havaitsemista ja kokemista, omaa sisäistä johdatusta.

Korkeampi mieli, sielu on jatkuvasti rakkauden tilassa, mitä paremmin saa yhteyden tähän sielulliseen puoleen, niin sitä enemmän elämään ilmestyy ymmärrystä, luovuutta, rakkautta ja iloa. Tähän sielulliseen puoleen liittyy myös intuitio ja ennalta tietäminen. Aivan niin kuin kahden ihmisen välillä oleva rakkaus vaikuttaa magneetin tavoin, niin rakkaus Luojaan on kutsu Luojalle. Ihminen voi tiedostaa myös toiseen ihmiseen liittyvän sielun läsnäolon, rakkauden, vaikka maallisella tasolla ei olisikaan vastakaikua. Ihmiset voivat kokea keskenään rakkautta myös ilman fyysisyyttä. Ihmisen pitäisi olla tietoinen ajatuksistaan. Mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi ajatus. Ajattelemalla tai keskittymällä johonkin mieli täytetään tällä huomionkohteella. Tämä tulee samalla ihmisen todellisuudeksi, alkaen vaikuttaa ajatteluun ja käyttäytymiseen. Tunne yhdistettynä ajatukseen tekee ajatuksesta, mielikuvasta erityisen voimakkaan. Ihmiset reagoivat tunnevaltaisiin asioihin toisinaan järjen ja viisauden kustannuksella, erityisesti jos jollakin tavalla voidaan vedota pelkoihin. Myyvässä kaupallisessa mainoksessa yritetään useimmiten saada myönteinen tunne mukaan. Mainospsykologiassa pyritään toisinaan vetoamaan alitajuisiin, syviin tunnevaltaisiin peruspyrkimyksiin, jotta järki ja viisaus unohtuisi. Olematta tietoinen, ihminen voi aivan kuin huomaamattaan täyttää mielensä toisten keinotekoisilla pyrkimyksillä sekä tavaroilla, esimerkiksi hankkiutumalla kallisiin erikoisiin harrastuksiin tai hankkimalla kalliita tuotteita, joita ei välttämättä tarvitse. Näiden maksaminen vaatii suurta energiamäärää sitoen mieltä turhalla tavalla pitkäksi aikaa aineellisuuteen estäen tällä tavalla henkisempiä harrastuksia.

Leikeissä ja erityisesti saduissa lapsi oppii inhimillisyyttä, myötätuntoa, tiedostamaan ja käsittelemään moninaisia tunnevivahteita, myös kielteisten tunteiden hallintaa. Saduissa avautuu lapsen hallintaan tunne-elämän ja mielikuvituksen rikkauden lisäksi suuri sanavarasto. Nuorten suosimissa tietokonepeleissä asiat nähdään ja opetetaan näkemään ilman myötätuntoa mustavalkoisina. Jos nuoren tai aikuisen mieli on täynnä väkivaltaviihdettä tai ”iskulauseita”, niin mielessä ei ole tilaa ihmisyyteen liittyvälle herkälle tiedostamisille, ymmärtämiselle, myötätunnolle. Oma tiedostava minä, omat toiveet ja pyrkimykset voivat hukkua toisten tekemiin mielikuvatulviin.