Takaisin artikkeliin "Lääkärin havaintoja rajatiedosta"

Psykokogi Hanna Svennevigin väitöskirjassa (v. 2003) tutkittiin kosketukseen perustuvien hoitojen käyttöä hyvinvoinnin ja itseymmärryksen lisäämisen välineinä. Tutkimuksen kohteena oli neljä hoitoa, nimittäin Rosen-menetelmä, Reblancing-kehoterapia, Kajavahieronta sekä vyöhyketerapia. Näitä hoitoja tutkittiin erilaisiin vaivoihin, useimmiten niska- hartiavaivoihin mutta myös oireisiin aina syövästä lapsettomuuteen asti. Monella oli jännitystä, stressiä, väsymystä ja masennusta. Hoidoista näyttivät hyötyvän eniten psykologista tukea tarvitsevat. Ahdistus ja vihantunne selvästi vähenivät. Hoidot lisäsivät selvästi vireyttä ja paransivat mielialaa. Mieleen suotuisa vaikutus näkyi vielä puoli vuotta hoidon jälkeen. Rosen- ja Rebalanchingterapiassa tunteet tulivat korostetusti esiin. Kun lihasjännitys purkautui, muistikuvia tunteineen saattoi tulla mieleen. Tällöin oli mahdollista oivaltaa vanhojen tunnehaavojen, häpeän ja pelkojen yhteys kipuihin. Tutkimuksessa tuli hyvin esiin lihasjännityksen psykologinen tausta. Itse väitöskirjan tekijä oli jo nuorena kiinnittänyt huomiota kuinka flunssaan sairastuminen liittyi stressiin ja iho-oireet ympäristön paineisiin.

Sanomalehti KS:ssa oli artikkeli 23.10.2006 otsakkeella "Keskustelua Jumalan kanssa". Siinä Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder toi muistelmissaan Der Spiegel lehdessä esiin Bushin jatkuva viittaaminen Jumalaan seuraavasti: "Voin toki ymmärtää jos joku on harras ja pyrkii keskustelemaan Jumalan kanssa. Ongelmaksi tämä muodostui minulle, kun aloin saada sellaisen vaikutelman, että poliittiset päätökset syntyvät Jumalan kanssa käytyjen keskustelujen seurauksena." Schröderin mukaan tällaisten päätösten ongelmana on se, ettei niitä voi kyseenalaistaa tai kritisoida. "Jokainen, joka yrittää legitimoida poliittiset päätöksensä tällä tavalla, ei yksinkertaisesti voi sallia niiden muuttamista kritiikin tai ajatusvaihdon kautta. Sillä jos hän sallisi tämän, se olisi sekaantumista Jumalalta saatuun tehtävään, Schröder jatkaa muistelmissaan."

Sanomalehti KS:ssa oli 1.11.2006 artikkeli Päivi Hamaruksen väitöskirjasta, mikä käsitteli koulukiusaamista. Tässä korostettiin, että kiusaajat ottavat joitakin erilaisuuksia hampaisiinsa, joilla tehdään kiusatulle jollakin tavalla arveluttava maine, joka tarttuu ja leviää yhteisössä. Kiusattu kokee häpeää niistä seikoista, joista häntä kiusataan. Kiusaamisrituaaleja ovat alistamis-, inho-, eristämis- ja vaientamisrituaali. Yhteisössä, missä ilmenee kiusaamista, oppilaat pelkäävät itse joutuvansa kiusatuiksi, mikä on ongelma näiden kiusaamisrituaalien vastustamisessa. Oppilaat kokevat kollektiivista syyllisyyttä puuttumattomuudesta kiusaamiseen. Tällainen yhteisöllisyys perustuu pelkoon. Väitöskirjassa pidettiin tärkeänä ulkopuolista puuttumista koulukiusaamiseen.

Sanomalehti KS:ssa oli 20.11.2007 artikkeli Venäjällä toisinajattelijoiden psykiatrisesta pakkohoidosta. KS viittasi artikkelissaan mm. Washington Postiin, The Timesiin ja BBC:hen. KS:n artikkelissa mainitaan: ”psykiatrinen pakkohoito nousi yleiseksi vaientamiskeinoksi 1960-luvun Neuvostoliitossa. – Kerran siihen putkeen jouduttuasi, kaikki yrityksesi kritisoida hoitoa tai järjestelmää nähdään hulluuden merkkinä tai jopa sen todisteena.”

Inhimillisessä elämässä johtoasemassa olevat pyrkivät organisaatiossa kuin organisaatiossa tavalla tai toisella saamaan muut tahtoonsa. Jos kaikki menee tiedossa olevien, hyväksyttävien pelisääntöjen mukaan, niin yleensä ei ole mitään ongelmia. Mutta mitä enemmän mukaan tulee inhimillistä mielivaltaa, epäasiallista käytöstä, vallan väärinkäytöksiä, omanedun tavoittelua, niin sitä enemmän tarvitaan vaientamista, pelottelulla, uhkailulla, jopa suoranaisella pakottamisella. Esimerkiksi katolinen kirkko on saanut runsaasti arveluttavaa mainetta peräti 1500 vuoden ajalta kirkon oppikäsityksistä poikkeavien (kerettiläisten) kaltoin kohtelusta, inkvisitiosta poistettiin kerettiläisten kuolemanrangaistus vasta 1800-luvun lopulla. Kuolemanrangaistuksen poistamistarve ei tullut tässäkään tapauksessa kirkon sisältä vaan yleisen mielipiteen, yhteiskunnan vaatimuksesta. Kun on väärinkäytöksiä ja ollaan hiljaa, niin tavallaan annetaan ”pimeyden” teoille suostumus.

Lootus-kirjassa (www.kolumbus.fi/lootuskirja/ ) on suomennettu itsehoitomenetelmä, joka perustuu lääketieteen akupunktiopisteiden näpyttelyyn sormilla. Tämä EFT-käsikirja julkaistaan myös kirjana. Nettiversio on ilmainen ( www.eft.fi ). Tässä on keskeistä tunteiden vapautuminen eli emotionaalinen helpotus tuo myös fyysistä terveyttä.

Esa Mangeloja ja Tatu Hirvonen ovat kirjoittaneet kirjan "Miksi kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi" (Atena Kustannus Oy, 2006). Kirja perustui kyselytutkimuksiin 90 maassa, missä selvitettiin onnellisuuden ja talouden välistä yhteyttä. Ne jotka ovat korkeammassa tuloluokassa ovat jonkin verran onnellisempia kuin köyhät. Köyhyys, taloudelliset ongelmat ovat riskitekijöitä. Suomalaisiin kohdistuneessa tutkimuksessa, missä verrattiin vuonna 2000 onnellisuutta eri tuloryhmissä, jopa onnellisuus hiven laski kun verrattiin150000 mk:n ja 300000 mk:n vuosituloja ansaitsevia keskenään. Lottovoitostakin onnellisuushuippu jää lyhytaikaiseksi, muutaman viikon kuluttua onnellisuustilanne on entinen. Kirjassa korostetaan, että onnellisuuteen ei vaikuttanut sukupuoli, työtilanne tai koulutus, mutta ihmiset joilla on vahva uskonnollinen vakaumus ovat onnellisempia. Yllättävää oli kuinka vähän raha vaikuttaa onnellisuuteen eli tutkimuksen mukaan mihinkä kannattaisi elämässä panostaa, niin raha se ei olisi. Tärkeintä on läheiset ihmissuhteet ja niiden laatu. Toiseksi tärkein on terveys. Kirjan loppukommentissa sanotaan: "Kun saamme tehdä sitä, missä omat vahvuutemme ja hyveemme pääsevät parhaiten esiin, saamme myös parhaiten aikaan onnistumisia, hyvää mieltä ja lopulta myös kestävää onnellisuutta."

HS:issa oli 28.04.2007 artikkeli ”Meditaatiota tuodaan Suomenkin kouluihin. Amerikkalainen rehtori Ashley Deans tekee levottomista lapsista rauhallisia meditaatiolla”. Hän kertoi meditaatiotekniikasta H:kissä opetushallinon edustajille ja opettajille. Deansin oppilaat meditoivat varttitunnin heti kouluun tultuaan. Koulupäivän jälkeen on toinen sessio. ”Meditaatio poistaa stressiä ja lisää luovuutta, valppautta ja oppimiskykyä. Koulukiusaamisen on todettu vähentyneen, lapset ovat rauhallisempia ja heidän kuntonsa paranee.” ”Tietoisuus on ihmisten ajatusten alla. Meditaatiossa sukelletaan sinne sisään.” Deansin mukaan mukaan meditaation hyödyt näkyvät koulussa välittömästi. Koulun ongelmana on liikaa, sirpaleista tietoa. Koululaiset ovat väsyneitä ja stressaantuneita. He ajattelevat koulua epäonnistumiensa kautta. ”Aina on joku, joka on parempi, ja kokeista ei tule tarpeeksi hyviä numeroita. Paineita on liikaa.” Meditaation seurauksena oppilaat ovat myös kärjessä koulujen välisessä tasovertailussa.

Henkisiä kokemuksia, henkiyhteyksiä Kristuksen henkimaailman kanssa kirkot ja papit ovat estäneet kaikin mahdollisin keinoin korostaakseen omaa kirkkoa ainoana auktoriteettina. Vuosituhantisen pelottelun ja ”aivopesun” seurauksena jotkut jopa luulevat, että vain paholainen voi lähestyä ihmistä henkimaailmasta. Kirkollisessa toiminnassa henkiset kokemukset ja viestit Kristuksen Valtakunnasta koetaan kirkkoa vaarantavina tapahtumina. Tällainen kielteinen suhtautuminen alkulähteeseensä tekee samalla kirkon sanomasta pinnallista, mielivaltaista ja epäuskottavaa. (Symbolinen vastaavuus olisi, jos lapsi sanoisi vanhemmilleen, että te kuuntelette minun sanomani, mutta ette saa puhua tai kirjoittaa minulle sanaakaan.) Ehkä tällaisissa henkimaailman informaatioissa kerrotaan yksilöllisiä arvokkaita neuvoja tai viestejä, jotka saattavat poiketa kirkon korostamista, tärkeinä pitämistä opinkappaleista, esimerkiksi ettei Jumala olisi lähettänytkään Jeesusta ihmisuhriksi, sovitusuhrina sovittamaan ihmiskunnan synnit, jälleensyntyminen onkin mahdollista jne.

(HS:issa oli 12.11.07 kirja-arvostelu Tom Holmenin kirjasta ”Jeesus” (WSOY). Tässä kiinnitettiin seuraavaan asiaan huomiota; ”Holmenin piirtämä kuva on pääpiirteissään perusteltu, tosin kysymysmerkkejäkin jää, koskien esimerkiksi arvelua, että Jeesus olisi suunnitelmallisesti provosoinut oman ristiinnaulitsemisensa”.)

Kirkot ovat tehneet Juudaksesta erityisen pettäjän ja kavaltajan symbolin. Theresa Neumann näyissään suhtautui kuitenkin Juudakseen myönteisesti, täten poiketen kirkkojen yleisestä näkemyksestä. Jeesuksen ilmestymiset kuolemansa jälkeen eli henkisenä olentona aineellistumiset opetuslapsilleen on kristillisen uskonnon perusta. Jos Jeesus olisi teloitettu vankityrmässä tai jossakin epämääräisessä paikassa, niin kukaan ei olisi uskonut Jeesuksen kuolemanjälkeisiä ilmestymisiä opetuslapsilleen. Myös tässä mielessä julkista teloitusta todistajien läsnä ollessa voidaan tarkastella.

Kappaleessa Kuolemanrajakokemus aivan sen lopussa on kuvaus Pam Raynoldsin kuolemanrajakokemuksesta, joka on omalla tavallaan viite tai suoranainen todiste tajunnan ja ruumiin erillisyydestä. Henkiset kirjat tuovat esiin näkökulman, että vaikka rikollisen ruumis kuolee teloituksessa, niin mieltä ei voi tuhota. Yhteiskunnan kannalta teloitus voi huonontaa tilannetta. Henkisissä kirjoissa tuodaan esiin mahdollisuus, että ”silmittömien” kauhutekojen yhteydessä voi olla kysymys kuolleen rikollismielestä, joka voi olla yllyttämässä tai jopa vallata heikkotahtoisen samanhenkisen mielen. (Kysymyksessä ei olisi tällaisessa tilanteessa kirkon keksimä persoonallinen saatana, vaan kuolleen ”pimeä” ihmismieli.)