Näkökohtia ihmisyyteen

Kun puhutaan valtion johtamisesta, politiikasta, taloudesta, tieteistä ja uskonnosta, niin nämä kaikki liittyvät läheisesti toisiinsa. Kaikkien tarkoitus olisi auttaa, palvella ihmisiä ja yhteiskuntaa, mutta jokaiseen liittyy myös mahdollisuus itsetarkoitukseen, vallan keskittämiseen ja omiin tulkintoihin, mitä pitää keskeisenä, itseä vai yhteiskuntaa.

Ihmiselämässä kaikki pyrkivät onnellisuuteen. Onnellisuus on kuitenkin oma päätös, mielen valinta. Tähän liittyy läheisesti tietoinen tai tiedostamaton vertailu itseä ja omia olosuhteita muihin, myös tiedotusvälineiden ohjelmiin ja mainoksiin. Usein ajatellaan, että tultaisiin onnelliseksi, jos saisi saman kuin on toisella. On yllättävaa, ettei lottovoittokaan tee kuin hetkeksi onnelliseksi. Korkein onni, ilo sekä elämäntarkoitus löytyy Luojayhteydestä eikä maallisista saavutuksista.

Elämän suhteellisuus tulee hyvin esiin, jos vertaa itseään 400-500 vuotta sitten eläneeseen kirkkoruhtinaaseen. Yllättäen nykyihmisellä on melkein kaikki asiat paremmin, lämmitys, lämminvesi, matkustaminen, monipuoliset ruokavaihtoehdot, tuoreet kasvikset, hammashoito, lääkkeet, lääketieteen palvelut, puhelin, suuret kirjastot, TV, internet jne.

Tyytymättömyys, kateus, kilpailuhenkisyys, omistamishalu, kunnianhimo voivat ajaa ihmistä maallisiin saavutuksiin kohtuuttoman suurin uhrauksin ja riskein. Itselleen liian suuri lainataakka, maalliset sitoumukset, suuri työmäärä verottavat myös ihmisyyttä, ihmissuhteita ja henkisiä arvoja. Tällöin mieli voi takertua yksipuolisesti maallisiin pyrkimyksiin ja tunnekuohuihin. Ihminen voi huomata olevansa kuin noidutussa vankilassa. On vaarana, että henkinen minä, henkisyys voi täysin unohtua. Henkiseltä ja yleensäkin ihmisyyden näkökulmalta olisi eduksi pitää itsellään liikkumatilaa. Ihmisyys, tietoisuus, luovuus, intuitio tarvitsevat rakkauden, totuuden, elämän kunnioituksen ilmapiirin. Mitä enemmän on stressiä, niin sitä matalammat värähtelyt ja sitä pimeämmältä kaikki alkavat näyttää.

Keskittymällä yksinomaan maallisiin pyrkimyksiin uskonnolliset näkökulmat siirretään helposti syrjään ja usein kieltäydytään ajattelemasta niitä ollenkaan. Painotetaan, mitä maallisesti ei voi ymmärtää, niin sitä ei voisi olla olemassa. Jos jokin asia ei sovi tähän näkökulmaan, kuten henkinen valokuva, niin sitä pidetään mahdottomana tai yksinkertaisesti torjutaan ja kielletään koko asia. Ihmisen pitäisi olla avoin havainnoimaan elämää ja valmis totuudelle. Jos takertuu toiseen puoleen, niin toinen puoli jää huomaamatta.

Henkinen tapahtuma on virike henkiselle aktivoitumiselle. Mutta ihmisen pitäisi tehdä jonkinlainen liikahdus, jotta voisi kokea ja havaita henkisiä tapahtumia. On vaikeata kokea tai havaita omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Ihmiselle tärkein ja arvokkain asia, Luojayhteys voi jäädä täysin huomiotta vuodesta vuoteen, vuosikymmenestä toiseen.

Mieli liittyy läheisesti aivoihin, mikä on vanhojen ajatuksien, tunteiden ja kokemuksien tietokonemainen muistikeskus sekä kehon automaattinen säätelijä. Jos aivoja keinotekoisesti ärsytetään, niin mieleen tulee vain vanhoja ajatuksia, kokemuksia. Ihminen ei voi muistaa tapahtumaa, jos se ei ole tallentunut aivoihin. Aivot eivät sisällä ennalta tietämistä.

Antiikin Kreikassa persoona tarkoitti näyttelijän naamiota. Ihmisen persoonallisuus muodostuu omista ajatuksista, tunteista, kokemuksista ja toisten odotuksista. Maalliseen mieleen liittyy jatkuva vertailu, kilpailuhenkisyys. Tietynlaisissa tilanteissa ihmisen persoonallisuus voi lyhyessäkin ajassa muuttua voimakkaasti, esimerkkinä huumeiden käyttö, epämiellyttävät kokemukset jne. On olemassa lukuisia psykologisia testejä, joilla voidaan tutkia persoonallisuutta, luonnetta ja käytöstä. Maallinen keho sekä persoonallinen minä ovat jatkuvassa muutosprosessissa. Jokainen huomaa tämän katsellessaan vanhoja valokuvia.

Ihmistä ja ihmisyyttä voidaan tarkastella monelta eri näkökulmalta, esimerkiksi Voice dialogue-itsetuntemusmenetelmä antaa mielenkiintoisen lähestymistavan omien osapersoonallisuuksien toimintatavoista. Ihminen ei ole yleensä tietoinen omista osapersoonallisuuksistaan. Esimerkiksi osapersoona Suojelija-kontroloija suojelee ihmisen haavoittuvia osapuolia. Järkiminä pyrkii ratkaisemaan asiat järjen ja ajattelun avulla. Miellyttäjä miellyttää ja ottaa muiden toiveet huomioon. Perfektionisti pyrkii kaikessa täydellisyyteen. Patistaja huolehtii rutiineista. Sisäinen kriitikko moittii, jos ei ole tullut toimittua sääntöjen mukaan. Kuitenkin, jos joku osapersoona saa ylivallan, elämä kapeutuu. Tällaiset osapersoonat jokainen löytää itsestään erilaisin painotuksin. Erityisen syrjittyjä ovat sisäiset lapset; Haavoittuva, Leikkivä ja Taianomainen lapsi. Näihin liittyvät luovuus ja herkät tunteet, mitkä ovat inhimillisessä elämässä aivan keskeisiä. Tästä itsetuntemusmenetelmästä löytyy enemmän Internetistä http://www.voicedialogue.fi.

Kiinnittämällä huomiota johonkin tehdään se samalla itselle todelliseksi. Antamalla mieli johonkin toisen ajattelemaan tarkoitukseen annetaan tavallaan oma mieli toisen käyttöön, esimerkiksi jos joku käyttäytyy häiritsevästi niin juuri tämän tarkoituskin on herättää toisen huomiota, vaikuttaa toisen mieleen. Pelaamalla kohtuuttomasti tietokonepelejä, katselemalla liikaa televisiota, videoita, tällöin mieli annetaan ohjelmien tekijöiden haltuun, ihminen irtautuu tällöin minätietoisuudesta, on kuvaannollisesti kuin ”unessa”. Jos katseltu ohjelma aiheuttaa ajatuksia, mielikuvia, joita aletaan ajatella, niin tästä tehdään samalla omaa todellisuutta. Ihmisellä on vain tämä tietoinen nykyhetki, pitäisi olla kaikenaikaa tietoinen myös omista ajatuksistaan. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Omat ajatukset määrittävät mitä ihminen ajattelee, sanoo ja tekee.

Kun ihminen katsoo jotakin, niin silmän verkkokalvolle tulee kuva katsotusta. Tästä lähtee sähköinen koodi aivoihin, mikä aiheuttaa ajatuksen, mielikuvan muodostumisen, mikä vasta tiedostetaan. Ihminen näkee maailman omien ajatuksiensa, mielen ajatuspilven läpi. Aivot pyrkivät ottamaan tietoisuuteen vastaan vain sellaisia ajatuksia, jotka mielessä on hyväksytty. Hypnoosikokeissa tulee toistuvasti esiin kuinka ajatus, mielikuva voittaa objektiivisen havainnon. Omat ajatukset vaikuttavat aivan keskeisesti mitä havainnoidaan, koetaan, mihinkä hakeudutaan eli mieli, omat ajatukset avaavat myös oven taivasten valtakuntaan tai sulkevat oven.

Ihminen pitää totena, minkä uskoo olevan totta. Jotakin ajatusta, mielikuvaa jatkuvasti toistettaessa tämä voi tulla virheellisyydestään huolimatta yleiseksi uskomukseksi. Esimerkiksi Jumala olisi lähettänyt Jeesuksen sovitusuhrina sovittamaan ihmiskunnan synnit tai pakanat, kuten buddhalaiset joutuvat iankaikkiseen kadotukseen, koska eivät tunne Jeesusta.

Neale Walsch on korostanut kirjoissaan, ettei elämä voi näyttäytyä ihmiselle muussa muodossa kuin ihminen siltä odottaa. Rudolf Steiner jo sata vuotta korosti, että omat ajatukset jäävät kuin peilistä heijastumaan ihmiseen takaisin. Henkiseltä näkökulmalta katsottuna ihminen on kuin pallon sisällä ja omat ajatukset, mielikuvat ympäröivät ihmistä. Kielteisten ajatuksien summaatiota sanotaan varjoksi. Mitä kielteisemmät ajatukset ovat, niin sitä vaikeampaa on tiedostaa ja ymmärtää asioiden totuudellisuutta. On kuin yrittäisi ymmärtää asioita mustan pilven, pelkojen läpi.

Ihmistä voidaan tarkastella myös henkissielullisena olentona. Mieleen, tajuntaan kätkeytyy myös korkeampi mieli. Korkeamman mielen, Sielun ominaisuuksia ovat rakkaus, ilo, kauneus, myötätunto, tietoisuus, ennalta tietäminen, luovuus ja intuitio. Ihmisen mielessä maallinen ja korkeampi mieli kuvaannollisesti kamppailevat elintilasta (korkeampi mieli kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa, toiveita). Henkiseltä näkökulmalta katsottuna ihminen on kuitenkin Sielunsa heijastuma, ei ole tajuntaa ilman sielun energiavirtausta, esimerkiksi nukahtaessa Sielun huomio menee hetkeksi pois. Henkisesti on helppo eksyä virittäytymällä maallisen elämän tai mielikuvitustuotteiden moninaisuuteen. Tällöin mieli täytetään turhanpäiväisyyksillä ja ei ole aikaa eikä huomiota omalle sisäiselle johdatukselle. Henkisesti sisäinen itse, Luoja on lähempänä ihmistä kuin hengitys. Huomaa Jeesuksen sanat, että Jumalan Valtakunta on sisällisesti teissä. Jokaisella on oma henkinen tie kuljettavana. Mitä paremman yhteyden, tasapainon saa tähän omaan sisäiseen johdatukseen, niin sitä paremmin oma elämäntarkoitus selviää ja sitä todellisemmaksi tämä henkinen yhteys muodostuu.

Jotkut ihmiset mielellään siirtävät vastuutaan elämästään, omasta ajattelustaan jollekin auktoriteetille. Auktoriteettiasemassa olevalla on puolestaan toisinaan houkutusta johdatella, joskus pakottaakin toinen omaan tahtoonsa, eli ottaa omaan käyttöönsä toisen mieli, toisen ajatukset (huomaa lähihistoriassa sanonta, yksi kansa yksi tahto). Ihmisyydessä on kuitenkin aivan keskeistä, oman mielen hallinta, tietoisuus ja vastuu omista ajatuksista. Ajatus on luova voima, joka pyrkii toteuttamaan itseään. Tämän vuoksi olisi tärkeätä olla tietoinen omista ajatuksistaan ja pyrkiä hyväntahtoisuuteen ajatuksissa, sanoissa ja teoissa.

Kirjassaan ”Symbolit piilotajunnan kieli” (Otava, 2003) Carl G. Jung kirjoittaa, että ihmisellä on kaksi persoonallisuutta, mikä voidaan koska tahansa ja missä tahansa todistaa. Jung kuvaa kirjassaan, kuinka ihmiseen kätkeytyy sisäistä johdatusta säätelevä keskus, itse (kirjallisuudessa Sielu, Luoja, Kristus, jne.). Jung korostaa edelleen, että tämä sisäinen itse liittyy jollakin tavalla koko maailmaan sekä sisäiseen että ulkoiseen, aine ja henki on sama asia, toinen ulkopuolelta ja toinen sisäpuolelta katsottuna. Itse on olemukseltaan läsnä oleva, muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta. Jung painottaa, että sisäinen itse voi tulla yksilön elämän aikana esiin vain vähäisesti pelkkänä synnynnäisenä mahdollisuutena tai suuresti riippuen onko maallinen minä halukas kuuntelemaan sisäisen itsen viestejä. ”Kun ihminen yrittää suoda itsen elävälle todellisuudelle jatkuvasti päivittäin huomiota, se on kuin yrittäisi elää yhtä aikaa kahdella tasolla tai kahdessa eri maailmassa. Silloin ihminen kiinnittää kuten ennenkin mielensä ulkoisiin velvollisuuksiin, mutta seuraa samalla valppaana niitä vihjeitä ja merkkejä, joita itse sekä unissa että ulkoisissa tapahtumissa antaa symboloidakseen tarkoituksiaan”.

Rudolf Steiner korostaa kirjoissaan, että jokaisessa ihmisessä on piilevänä korkeampi ihminen. Tähän liittyy tsakrat ja meridiaanit. Tämän voi vain ihminen itse herättää aktiiviseksi. Neale Walsch kirjassaan ”Uusi Ilmestyskirja” (WSOY, 2004) välitti tietona: ”Teillä on sisäinen ohjausjärjestelmä, josta voitte käyttää mitä nimitystä tahansa – intuitio, aavistus, varmuus tai ”tunne luissa ja ytimissä” – ettekä voi kieltää sen olemassaoloa. Se on suurempi tietoisuus. Se on varmuuden tunne. Ja mitä enemmän luotatte siihen, sitä paremmin tiedätte voivanne luottaa siihen.”

Neale Walsch kirjassaan ”Huomisen Jumala” (WSOY, 2005) kanavoi: ”Jos te olette minun kaltaisiani, se tarkoittaa, ettette ole olentoja, ette lainkaan fyysisiä olomuotoja vaan voitte ottaa fyysisen olennon muodon aina kun haluatte. Se tarkoittaa myös, että voitte ottaa minkä tahansa muun haluamanne muodon aina kun haluatte.” Samassa kirjassa toisessa kohdassa kanavoidaan, että Jumala on kaikki ja kaikkialla, itse olet osa kaikkea ja kaikkialla, Jumala on sinussa ja sinä Jumalassa, näiden kahden välillä ei voi olla mitään erillisyyttä. Henkisissä kirjoissa on useita kuvauksia valaistumisesta, taivaskokemuksesta, missä yhteistä on valon, ilon, rakkauden kokemus tietoisena valoon yhtyneenä.

Hetki sitten maailmassa oli ideologinen valtapeli kylmän sodan aikakautena 1960-1980-luvuilla, kommunismin ja kapitalismin, suunnitelmatalouden ja vapaan markkinatalouden välillä. Kumpikin osapuoli pyrki kieltämään ja torjumaan kaikki toisen saavutukset erilaisilla tekosyillä, jopa toisinaan väärillä, harhauttavilla tiedoilla. Suhtautumistavassa henkimaailmaan on usein samantapainen mielen epärehellisyys. Tieteellisessä ajattelussa korostetaan tieteellistä todistamista eli jokin asia pitäisi pystyä näyttämään toteen kaikkialla maailmassa ja mieluiten loputtomiin. Tämä näkökulma unohtaa helposti totuuden. Asia on todellinen vaikka se todettaisiin vain kerran. Jos esimerkiksi henkinen tapahtuma nähdään ja valokuvataan todistajien läsnäollessa, niin yksi ainoa tapahtuma tekee sen todelliseksi. Tällaisia toteennäyttöjä on tapahtunut lukemattomia kertoja tieteellisissäkin koeolosuhteissa.

Kymmenillä ehkä sadoilla miljoonilla ihmisillä on ollut kehosta irtautumiskokemus. Yleensä aina tämä tapahtuu sattumanvaraisesti. Tällöin minätajunta henkisenä olentona liikkuu ajatuksen voimalla, ajattelee ja katselee ruumistaan kehon ulkopuolella. Kehosta irtautumiskokemuksen ihminen yleensä muistaa tarkasti vielä vuosikymmenien kuluttua. Tähän liittyy yleisesti kuolemanpelon menettäminen. Tietyssä henkisessä kehitysvaiheessa kehosta irtautuminen tapahtuu tahdonalaisesti. On järjestöjä, jotka opettavat kehosta irtautumista.

Olisi hyvä aika ajoin katsoa peiliä ja kysyä: Kuka minä olen. Jossakin vaiheessa alkaa oivaltaa ja tiedostaa, että minätajunta ja keho ovat erillisiä.